2017 (päivitetty versio vuonna 2013 julkaistusta polusta)
26 kohdetta | Varsinaisen reitin pituus noin 5 km
Julkaisija Kaarela-Seura ry
Toimitus ja kuvat Kari Varvikko
Reitti ja tekstipäivitykset Jauri Varvikko
Hanketta ovat tukeneet Kannelmäen seurakunta,
Heka Kannelmäki, Nordea, sekä Suomen
Kulttuurirahasto/Uudenmaan maakuntarahasto
Helsingin kotikaupunkipolut
www.helka.net/kotikaupunkipolut
Suomen kotikaupunkipolut
www.kotikaupunkipolut.fi
Kannelmäen kotikaupunkipolku julkaistiin ensi kerran vuonna 2013 Kanneltieto-hakemiston yhteydessä. Polku on laadittu alueen asukkaiden löydettäväksi. Se auttaa Kannelmäkeen muuttaneita tai muuttavia tutustumaan paikkakunnan historiaan ja nykypäivään. Kannelmäki on yksi osa Kaarelaa, jonka muodostavat sen lisäksi Hakuninmaa, Maununneva ja Malminkartano.
Kannelmän kaupunkipolku täydentää osaltaan luoteis-Helsingin kaupunginosista jo ennestään tehtyjä polkuja, jotka kulkevat mm. Pohjois-Haagassa, Malminkartanossa, Konalassa ja Pitäjänmäellä sekä Vantaan puolella mm. Kaivokselassa ja Myyrmäessä.
Kannelmäen polun pituus on noin viisi kilometriä.
Nyt julkaistava versio on pävitetty tähän päivään. Ensi vuoden alusta kaupunkipolku on löydettävissä sekä kaupunginosasivuilta että Kaarela-Seuran sivuilta.
Rakentaminen Etelä-Kaarelassa alkoi Maununnevalta ja Hakuninmaalta, kun vuonna 1945 vahvistettiin maanhankintalaki, joka oikeutti siirtoväkeen kuuluvat, perheelliset rintamamiehet, sotalesket ja sotaorvot lunastamaan asunto- ja viljelystontteja. Tontteja alettiin jakaa 1950.
Vanhaisen eli nykyisen Kannelmäen rakentaminen starttasi vuonna 1957, jolloin vahvistettiin alueen asemakaava. Ensimmäiseksi valmistuivat Asunto Oy Kannelmäen kolme rakennusta Kanneltie 7:ssä ja neljä rakennusta Kanneltie 10:ssä. Asuntosäästäjien taloyhtiön Säästövanhan viisi tornitaloa Vanhaistentie neljässä nousivat vuonna 1959.
Kerrostalojen rinnalle 1960-luvulla rakennettiin myös vapaarahoitteisia rivitaloja ja kolmen eri yhtiön talot nousivat Kanneltie 14:ään.
Kuusikymmentäluvulla rakentaminen Kannelmäessä keskittyi ostoskeskuksen ympärille ja omakotialueille. Kaupungin suuri vuokratalo Kaarelantie 86:een valmistui 1962.
1970-luvulla alettiin toteuttaa ns. Haaga-Vantaa projektia, joka tarkoitti tiheän kerrostaloasutuksen luomista Martinlaaksoon vievän sähköradan varteen. Mikonmäen rakentaminen alkoi 1971 ja sinne pystytettiin noin 900 vuokra-asuntoa.
Korkeiden kerrostalojen rinnalle alkoi nousta erityyppisiä rakennuksia. Helsingin kaupungin vuokraamalle Kannelmäen keskustan luoteispuolelle rakennettiin 3-5 kerroksisia puolielementtitaloja vuoteen 1975 mennessä yhteensä kuusi.
1970-luvun puolivälissä Pelimannintielle valmistui muun muuassa kahdeksan vakuutusyhtiöden rakentamaa vuokrataloa, ja pian niiden jälkeen rakennettiin Trumpetin alueen ensimmäiset talot. Sähköradan varteen Soittajantien peltotasanteelle nousi 1970-luvun jälkipuoliskolla vuokrataloja ja yksityisen rakennuttajan omistusasuntoja.
Kannelmäestä tuli suuri opiskelijaväestön asuinpaikka, kun tänne ruvettiin rakentamaan Helsingin opiskelija-asuntosäätiön, HOAS:in taloja. Ensimmäinen kohde valmistui 1974-75 Klaneettitie 1-3:n kallioille. Kitarakujalle talot valmistuivat vuosina 1978-79.
1980-luvulla Kannelmäessä rakennettiin asemanseutua. Sitratorin ympärille ja sen läheisyyteen nousi asuntojen lisäksi runsaasti liike- ja toimistotiloja.
Kauppakeskus Kaaren, Prisman ja Kannelmäen keskustan välisen maaston niin sanotun Ekan pellon tai Antinniityn, asemakaava valmistui 1984. Tätä seitsemän hehtaarin suuruista aluetta, entisen Pilslättin torpan peltoja, alettiin kuitenkin rakentaa vasta vuosikymmenen lopulla.
Myös omakotialueilla oli 1980-luvulla vilkas rakennuskausi.
1. Torpparin poika Emil Österberg
Raivaaja-Antti, joka asui nykyisen Prisman lähistöllä 1600-luvulla lienee ollut alueen ensimmäinen uudisasukas.
Gammelbyn ensimmäisen torpparin poika puolestaan oli Emil Österberg. Hänen isänsä lunasti 1918 oikeuden valtiolta pitää Malminkartanon Pilslättin torppaa Kannelmäessä. Torppa sijaitsi silloin paikalla, jossa nyt on Emil Österbergin rakennuttama kivitalo, ostarin takana Kantelettarentie 9:ssä. Österberg myös asui talossa ja kuoli kerrostalon omistajana 1990-luvulla.
Helsingin kaupunki osti Kannelmäen 1918. Emilin kivitalo nousi Kantelettarentielle 1962 ja samana vuonna purettiin perheen vuonna 1920 rakentama puutalo.
Entisen torpparin maat myytiin Elannolle ja Helsingin kaupungille. Kuitenkin vielä vuodesta 1962 vuoteen 1969 Emil Österberg viljeli ostoskeskuksen ja Prisman välissä levittäytyvää peltoalaa.
www.kaupunginosat.net/kannelmaki
2. Kannelmän ostoskeskus
Kannelmäen ostoskeskus aloitti toimintansa Vanhaistentie 1:ssä vuonna 1959. Ensimmäisen vaiheen arkkitehtinä oli Erkki Karvinen. Matalassa rakennusketjussa oli alkuun 22 liikehuoneistoa. Ostoskeskuksen rakennutti eri toiminimien muodostama yhtiö kaupungilta vuokratulle tontille.
Ostarilla palvelivat mm. apteekki, kaksi pankkia (KOP ja SYP), posti, kirjakauppa, rautakauppa, kaksi elintarvikemyymälää, sähköliike, tekstiilikauppa, kenkäkauppa, pesulaliike, sanomalehtien sivukonttori, kemikaalikauppa, kampaamo, parturi, lehtikioski ja kukkakioski. Ja taisi siellä olla Alkokin vielä ennen EKA:n rakentamista.
Sittemmin ostoskeskus laajeni Vanhaistentie 3:n alueelle ja myös Vanhaistentie 1:n liiketiloja rakennettiin lisää. Vuonna 1988 ostariin tuli lisärakennus.
Nyt ostaria ollaan purkamassa ja tilalle valmistuu asuntoja. Osaan taloista tullaan sijoittamaan liiketiloja.
Vanhaistentie 1-3:n tiloissa toimivat yhä apteekki, pub, pizzeria, kampaamo-parturi, Alepa, K-kauppa, pesula ja hammaslääkäriasema.
Kivijärven Kivet
Ostarin aukiolle pystytettiin vuonna 1965 Harry Kivijärven vuorimäntyjen ympäröimä veistos Kivet.
Kannelmäki-Seura ry esitti 1980-luvun alussa, että taideteos suojeltaisiin liikenteeltä. Pysäköintikieltoa suihkulähteen ympäristöön ei saatu silloin eikä vuosikymmenen lopullakaan, jolloin asiasta taas puhuttiin. Kevättalvella 1999 Kivet saatiin esiin vuorimäntyjä, ei autoja karsimalla.
Nyt aukio on purettu, mutta Kivet tullaan siirtämään uusien asuinrakennusten välissä sijaitsevalle aukiolle.
3. Tornitalot
Kannelmäen ehkä näkyvin maamerkki, Asuntosäästäjien taloyhtiön Säästövanhan viisi tornitaloa Vanhaistentie neljässä nousivat vuonna 1959.
Asuntosäästäjien taloyhtiöitä syntyi kolme: Asunto Oy Säästötupa Kanneltie 15, Säästökannel Oy Kanneltie 6 ja Säästövanha Oy Vanhaistentie 4. Suunnittelijana oli arkkitehti Touko Neronen. Säästövanhan viiteen tornitaloon tuli yhteensä 240 omistusasuntoa.
4. Kansakoulu Kanneltielle
Kannelmäen kansakoulun rakentaminen Kanneltielle puolestaan alkoi 1950-luvun lopulla ja ensimmäiset oppilaat astuivat koulutielle 1960.
Koulutaloon piti lisäksi tulla tilat kouluterveydenhoitoa, kaupunginkirjaston sivukirjastoa, äitiys- ja lastenneuvolaa sekä nuorisokerhoja varten. Talon suunnittelivat arkkitehdit Erkki Koiso-Kanttila ja K. Haglund.
Kansakouluun tuli 17 luokkahuonetta sekä voimistelu- ja juhlasali sekä muut tarpeelliset tilat. Koulun johtajaksi siirtyi Maununnevalta Rauno Aaltonen 1960. Maununnevan koulu jäi nyt omakotialueen alaluokkalaisten opinahjoksi osana Kannelmäen kansakoulua.
Kanneltie 1:ssä sijaitsevassa koulussa oli heti alussa 770 oppilasta. Lisäksi ruotsinkielisen kansakoulun kaksi alinta luokkaa toimivat koulun tiloissa peruskoulun tuloon asti.
Nykyisin Kannelmäen peruskoulu, jossa on 650 oppilasta, toimii kolmessa pisteessä; Kanneltiellä ja Runonlaulajantiellä sekä Kaarelan raitilla.
www.kanna.edu.hel.fi
5. Kannelmäen leikkipuisto
Kannelmäen kirkon takana Vanhaisten puistossa sijaitseva Kannelmäen leikkipuisto tarjoaa turvallisen ajanviettopaikan ja mielekästä tekemistä lapsiperheille ja koululaisille.
Kesällä puistossa tarjotaan lapsille maksuton lämmin ruoka.
Leikkipuistossa ja perhetalossa toiminta on avointa ja asukaskeskeistä pikkulapsiperheille tarkoitettua toimintaa. Puisto ja sen rakenteet peruskorjattiin ja uusittiin vuonna 2016.
6. Telttakirkko
Kun Etelä-Kaarelasta muodostettiin itsenäinen seurakunta vuonna 1966, sen ensimmäiseksi kirkkoherraksi valittiin Veikko Vanha-Perttula ja kappalaiseksi Pentti Simojoki. Kannelmäen kirkon valmistuttua 1968, samat miehet jatkoivat myös sen johdossa.
Kirkon arkkitehteinä olivat Martti ja Marjatta Jaatinen. Telttakirkosta tuli arkkitehtoninen nähtävyys. Seurakuntakeskuksessa on erilaisten toimitilojen lisäksi sadan hengen kappeli.
Kannelmäen kirkon vihkimisen suoritti piispa Aarre Lauha 1968.
Kirkkoon saatiin turkulaisen taiteilijan Hilkka Toivolan lasimosaiikki 1972. Seurakuntakeskuksessa on kuvanveistäjä Gunnar Finnen teos Laulavat Enkelit vuodelta 1931.
Rovasti Vanha-Perttulan jäätyä eläkkeelle 1981 kirkkoherraksi valitiin Pentti Simojoki ja hänen jälkeensä nykyisin kirkkoherrana toimiva Sakari Enrold vuonna 2001.
Kirkon ja seurakuntakeskuksen osoite on Vanhaistentie 6. Seurakuntakeskus on tällä hetkellä remontissa ja kirkkoherranvirasto sijaitsee väliaikaisesti Klaneettitiellä.
www.helsinginseurakunnat.fi/Kannelmaki
7. Heka-Kannelmäki ja Kaarelantie 86
Heka-Kannelmäki Oy, aiemmin Kannelmäen Kiinteistöt Oy, on toiminut vuodesta 1979. Sen hallinnassa on lähes 1800 huoneistoa, joissa asuu 3500 asukasta.
Yksi sen kohteista eli Helsingin kaupungin Kaarelantie 86:n taloyhtiö vietti 50-vuotisjuhliaan elokuussa 2012. Vuonna 1962 rakennettu talo on hyvässä kunnossa ja mikä on ollessa, koska se peruskorjattiin 2004. Tällöin kaikkiin portaisiin asennettiin mm. hissit. Rakennuksessa on 103 huoneistoa, jotka käsittävät 1-4 huonetta.
Kiinteistössä on toimiva kerhohuone, jossa paitsi asukkaat, myös monet Kannelmäen järjestöt ja yhteisöt kokoontuvat ja seurustelevat hyvässä kantsulaisessa hengessä.
Kaarelantie 86 edustaa väljää rakentamista ja ympäristö on miellyttävä. Asukkaat viihtyvät ja pitävät aluetta rauhallisena asuinpaikkana.
8. Kuttaperkkatalot
Ihmeelliset moduulit eli niin sanotut ’kuttaperkkatalot’ kiinnostivat ohikulkijoita Tanotorventiellä jo valmistuessaan vuonna 1973. Toinen taloista on edelleen pystyssä ja asuttu. Talot rakennutti DI Aulis Heinonen ja ne olivat arkkitehti Matti Suurosen Venturo-luomuksien prototyyppejä.
Neliöitä talossa on 150. Muodoltaan rakennus on yksikerroksinen, nurkista pyöreä, seinät kiviainesta, mikä on liimattu vaneriin. Pyöreät osat ja katto ovat lujitemuovia. Tällaisia taloja ei ollut Suomessa koskaan valmistettu.
Energiakriisin myötä Venturo-luomukset jäivät kokonaan unholaan.
9. Puukoulu Maununnevalla
Kun ensimmäiset uudisasukkaat muuttivat 1950-luvun alussa Maununnevalle, lähin kansakoulu oli Pakilassa. Kuitenkin jo 1953 aloitettiin kansakoulun pito Liippolan omakotitalossa Kaarelan- ja Maavallintien kulmassa.
Keväällä 1954 Etelä-Kaarelan Omakotiyhdistys järjesti väenkokouksen, jossa vaadittiin koulutalon rakentamista.
Kirjokalliontien päähän, nykyiselle Kaarelanraitille rakennettiin puukoulu, johon tuli viisi luokkahuonetta. Koulu aloitti toimintansa 1955 vuoroluvussa, kun oppilaita oli kolmattasataa. Koulun johtajaopettajaksi valittiin Rauno Aaltonen.
Puukoulu on ollut lopettamisuhan alla. Näillä näkymin koulu saa jatkaa ja sen viereen rakennetaan lisärakennus.
10. Etelä-Kaarelan yhteiskoulu EKY
Kohta kansakoulun perustamisen jälkeen Kannelmässä alettiin puuhata oppikoulua ja sellainen aloitti väliaikaisesti Kannelmäen kansakoulun tiloissa 1962. Etelä-Kaarelan yhteiskoulu, EKY, aloitti toimintansa uudessa koulurakennuksessa 1963. Luokkia oli tällöin ensimmäisestä kuudenteen ja oppilaita 548.
Vuonna 1977 opettajat ja muu henkilökunta siirtyivät Helsingin kaupungin palvelukseen ja entisessä yhteiskoulun tiloissa aloittivat Etelä-Kaarelan yläaste ja lukio.
Lukion uudistuminen käynnistyi vuonna 1982 ja tällöin alkoi kurssimuotoinen opetus. Vuoden 1988 syksyllä aloitti Etelä-Kaarelan yläasteen ja lukion tiloissa Kustaa Vaasan iltalukio.
Etelä-Kaarelan lukio lopetti toimintansa Kannelmässä 2003 ja siirtyi toimimaan Länsi-Helsingin lukiona Pohjois-Haagassa. Länsi-Helsingin lukio lakkautetaan syksyllä 2013.
11. Kannelkoti
Helsingin Seniorisäätiö ylläpitää Kannelkotia Vanhaistentie 15:ssä. Kodin viriketoiminta tarjoaa palveluja monin tavoin toiminta- ja muistirajoitteisille asukkaille.
Seniorisäätiö täydentää Helsingin kaupungin vanhuspalveluja ja kuuluu Helsingin kaupungin konserniin.
12. Kannelkylä
Kannelmäen peltoaukealle Vanhaistentie 12-14 kaavoitettiin 1970-luvun alussa pientaloalue, jonka nimeksi aikanaan vakiintui Kannelkylä.
Tasakattoisten, värikkäästi maalattujen kaksikerroksisten rivitalojen tiheään rykelmään tuli noin 190 omistusasuntoa ja niihin yhteensä 700 asukasta. Asuntojen koko vaihteli 34 yksiöstä 119 neliön kuusihuoneiseen huoneistoon. Kannelkylään päästiin muuttamaan huhtikuussa 1974.
Nykyisin kylässä asuu noin 500 ihmistä ja asukkaiden harrastukset ovat moninaiset; Kannelkylän kuoro, valokuvakerho, lentopallo, itsepalveluperiaatteella toimiva oma kirjasto, askartelu- ja puutyöhuone jne.
Kuriositeettina mainittakoon, että vuonna 1977 Kannelkylässä tehtiin omaa Special-lehteä ja järjestettiin Kannelkylän syyskisat, jossa oli ohjelmassa mm.: lentopallo, 60 m juoksu, tikanheitto, saappaan heitto, kylän ympärijuoksu, pussijuoksu ja köyden veto.
Kannelkylällä on ollut omat sivut jo vuodesta 1996: www.kannelkyla.fi
13. Mätäjoki – satakielen kehto
Mätäjoki on satakielen kehto ja pääkaupunkiseudun esihistorian avain. Alueella asuttiin jo 7000 vuotta sitten. Tänään se on pysyvä ja virkistävä keidas keskellä kivierämaata.
Mätäjoki muodostaa ekokäytävän eläimille ja kasveille sekä virkistysalueen ihmisille eli lähes 100 000 sen vaikutuspiirissä asuvalle asukkaalle.
Joessa on pysyvä ahven- ja haukikalakanta. Sen rannoilla kasvavat mm. karpalo, paatsama, sääskenvalkku ja alueella pesivät mm. pikkutikka, pensastasku, tukkasotka, palokärki ja mustapääkerttu.
Alueella on runsaasti piisameja ja siellä on tavattu kärppää, lumikkoa ja minkkiä. Joen tuntumassa liikkuu hirviä ja siellä viihtyvät myös heinäsorsat, lehtokurpat, liejukanat, fasaanit, rusakot ja oravat.
Toimittajat Kari Varvikko ja Antti Kovanen ovat tehneet joesta kaksi lyhytelokuvaa ’Mätäzon Stadin Amazon’ (1993 TV 1) ja ’Mätäjokiblues’ (2003, Helsingin kaupunki). Mätäjokiblues on ollut nähtävissä myös netissä.
www.kaupunginosat.net/kannelmaki/alueen-historia
Rakennusviraston laatima Mätäjoen kehittämissuunnitelma valmistui vuonna 2013. Jokea on elvytetty ja sinne on oltu palauttamassa taimenta.
https://helsinginperhokalastajat.org/matajoki/
14. Päiväkoti Vanhainen Soittajantie 10:ssä avattiin vuonna 1970. Se oli Helsingin 100.s päiväkoti. Laitos tarjoaa perheille turvallista päivähoitoa, varhaiskasvatusta ja esiopetusta. Vanhemmat ja henkilökunta etsivät yhdessä ratkaisuja lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä haasteellisissakin tilanteissa.
Kannelmäen palvelutalo ja ryhmäkoti Katrilli toimivat Urkupillintie 4:ssä. Palvelutalo tarjoaa turvallista ja elämänmakuista, yhteisöllistä asumista ja päivätoimintaa. Talo on peruskorjattu vuonna 2009.
Ryhmäkodissa on mm. viihtyisät saunaosastot ja palvelutalossa kuntosali. Asukkaiden, vierailijoiden ja henkilökunnan yhteisessä käytössä on tilava ja kotoisesti sisustettu yhteistila. Palvelutalo tarjoaa ohjelmaa myös talon ulkopuolisille.
15. Toiseksi pisin rautatiesilta
Mätäjoen laakson ylitse kulkeva Vantaankosken radan rautatiesilta (Piijoen ratasilta) on Suomen toiseksi pisin, pituudeltaan 552,8 m. Se on nelisen metriä lyhyempi kuin Tuusulan Kytömaan silta, 557 m. Kannelmäen ja Malminkartanon väliseen siltaan päädyttiin, koska kulkua Mätäjoen laaksoalueen läpi ei haluttu rajoittaa penkerein.
16. Kartanonhaka on viheralue, joka sijaitsee Mätäjoen rannalla Kannelmäen ja Malminkartanon välissä. Kartanonhaan puistossa on laajoja nurmikoita, viljelyspalsta-alue, koirien ulkoiluttamisalue ja pieni golfin harjoittelupaikka. Puisto valmistui 1980-luvun lopussa.
Muistumana Malminkartanon maataloudesta puistossa on myös peltolohkoja. Puistokäytävät ovat molemmin puolin Mätäjokea. Joen mutkassa vesipintaa suurennettiin kaivamalla tilaa altaalle ja keskelle näin laajennettua jokea rakennettiin iso laituri. Joen keskellä on pieni lintusaari. Puiston länsiosassa maanpintaa on nostettu näkösuojaksi teollisuusaluetta vastaan teollisuusalueeseen päin.
17. Linnoitustyöt
Ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1915-17 Helsingin seudulla tehtiin laajoja linnoitustöitä, koska Venäjä pelkäsi vihollisvaltojen, lähinnä Saksan, maihinnousua.
Etummainen linja kulki Westendin lounaispuolelta Leppävaaran länsialueelle Kaarelaan, Malmille ja Mellunkylän seuduilla Suomenlahden rantaan. Kannelmäessä linnoitustöitä on nähtävissä vähän joka puolella mm. Aurinkokalliolla Pelimannintien varrella ja Maununnevalla.
Kallioihin räjäytettiin taistelu- ja yhteyshautoja, rakennettiin betonisia konekivääriasemia, piikkilankaesteitä, tykkiasemia ja teitä. Linnoitustöissä oli paljon suomalaisia, mutta myös venäläisiä ja kiinalaisia; joista monen kerrottiin olevan Suomeen tuotuja vankeja.
Aikoinaan Emil Österberg muisteli linnoitustöiden yhteydessä venäläisten jopa ampuneen tykistöllä Kannelmäestä Myyrmäen seuduille.
Kasemattikallion vallihautarakenne Mörssärinaukion takana Maununnevalla on museoviraston suojelukohde.
www.novision.fi/viapori/rannikkokartta.htm
18. Pelimanni Purpuripolulle
Purpuripolulle rakennettiin vuonna 1975 korttelikoulu, joka toimi Kannelmäen koulun osana. Kun Pelimannintielle valmistui 1980 monitoimitalo, tuli sen pääosaksi itsenäinen ala-asteen koulu. Heti alkuun oppilaita oli 480. Koulussa toimi 17 luokkaa, joista neljä musiikkiluokkia.
Nykyisin koulu on suljettu kosteusvaurioista johtuen ja oppilaat siirtyneet Kannelmäen peruskoulun muihin pisteisiin. Rakennus tullaan luultavasti purkamaan.
19. Lähimmäispalvelu Leevi
Länsi-Helsingin lähimmäispalvelu Leevi ry:n Rumpupolun palvelutalo sijaitsee Klaneettitie 10:ssä. Leevi on yksityinen voittoa tavoittelematon sosiaalialan yhdistys, jolla on Kannelmäen lisäksi palvelutalo myös Ilkantien ja Eliel Saarisentien kulmassa.
Leevin palvelutalo tarjoaa palveluasumisen lisäksi yhteisömuotoista asumista Hellikodissa, jonka paikat ovat yksityisiä.
20. Kanneltalolla oli 25-vuotisjuhlat 2017. Jos vuositasolla Kanneltalossa käy noin 300 000-350 000 ihmistä, juhlavuonna vierailijoita oli sitäkin enemmän.
Talo on läntisen Helsingin kulttuurikeskus. Se on tapahtumatalo, joka tarjoaa monipuolista ja kiinnostavaa ohjelmaa alueen asukkaille vauvasta vaariin. Ohjelmiston pääpaino on musiikissa ja lasten tapahtumissa. Lisäksi tarjontaa rikastuttavat erilaiset tanssi- ja teatteriesitykset.
Helsingin kulttuurikeskuksen lisäksi Kanneltalosssa toimivat Työväenopisto/Läntinen alueopisto, Nuorisoasiainkeskus/Kannelmäen nuorisotalo, kahvila sekä Lippupisteen palvelupiste.
www.kanneltalo.fi
21. Martinlaakson radalla
aloitettiin liikennöinti kesäkuun alussa 1975. Vuonna 1991 rataa jatkettiin ulottumaan Vantaankoskelle asti ja nimeksi tuli Vantaankosken rata. Nyt rata on saanut jatkoa, kun suunniteltu Kehärata lentoasemalle toteutui.
Luoteis-Helsingin ja Länsi-Vantaan rakentamisen mitoitus perustuu 1968 syntyneeseen ideaan raideyhteyden vetämisestä Huopalahdesta pohjoiseen. Myyrmäen aluekeskukselle kaavailtu paikka ratkaisi radan sijoittumisen pääteiden väliin. Tämä puolestaan määritteli samalla Malminkartanon, Kannelmäen ja Pohjois-Haagan suunnittelun lähtökohdat. Näin päästiin vastaamaan maaltamuuton synnyttämiin Suur-Helsingin kasvuennusteisiin. Radan varteen aiottiin sijoittaa 130 000 asukasta.
Päätös Suomen ensimmäisestä kaupunkijunaradasta tehtiin valtioneuvostossa vuonna 1970.
22. Terveysasema
Kannelmäen terveysasema sijaitsee entisen farkkutehtaan tiloissa Kaustisenpolku 6:ssa. Vuonna 2006 sitä uhkasi purkutuomio, mutta asukkaiden ja Kaarela-Seuran painostuksen johdosta Helsingin terveyslautakunta teki päätöksen, että Kannelmäen terveysasema kunnostetaan siksi ajaksi, kun uusi asema näkee päivänvalon joskus ensi vuosikymmenellä.
23. Mikonmäki
Mikonmäen rakentaminen alkoi 1971 ja sinne pystytettiin noin 900 vuokra-asuntoa. Rakennuttajina olivat Työeläkelaitokset ja Ilmarinen, Kalervo, Eläke-Varma ja Merimieseläkekassa tekivät vuokrasopimukset Helsingin yliopiston omistaman Mikonmäki-nimisen tilan käyttämisestä asuntotarkoituksiin. Helsingin yliopiston henkilökunta rakennutti omistusasuntoja aravalainoituksin. Toisessa vaiheessa rakennettiin ns. kovan rahan asuntoja.
Mikonmäki oli hyvä osoitus siitä, miten eri-ikäisistä elementeistä syntyi viihtyisä kokonaisuus. Rakennusmuurin takana on joka vuodenaikaan kaunis luonnonkoivikko leikkipuistoineen ja maastoon hyvin sulautuvine päiväkotineen. Koivikkoa halkovan kevyen liikenteen väylän pohjana on paikalliseen linnoitusketjuun kuulunut tykkitie.
24. EKA:sta Kaareksi
EKA-Market rakennettiin 1973 ja muutaman vuoden jälkeen nimi vaihtui Maxiksi ja edelleen Prismaksi, ja sitten Kauppakeskus Kaareksi, osaksi HK-Elannon historian mittavinta hanketta. 2013 avautunut Kaari oli valmistuttuaan pääkaupunkiseudun viidenneksi suurin kauppakeskus.
Kauppakeskus Kaari ei ole enää HOK-Elannon omistuksessa, vaan se siirtyi ruotsalaisen sijoitusyhtiö Niamin omistukseen lokakuussa 2015.
Kiinteistössä on vuositasolla noin 6,5 miljoonaa kävijää. Prisman lisäksi kauppakeskuksessa on 80 erikoisliikettä.
Kaaren liikeala on 45 000 m2 ja bruttoala 101 000 m2. Sen sisään mahtuisi kahdeksan täysimittaista jalkapallokenttää. Pysäköintitilat on 1500 autolle ja paikkoja löytyy myös sähköautoille.
Sisällä kauppakeskuksessa liikkeet on sijoitettu alueittain. Tavaratalot, päivittäistavarat, ja ravintolat ovat ensimmäisessä kerroksessa. Toisesta kerroksesta löytyy kansainvälisten ketjujen ja muiden erikoisliikkeiden tarjonta muodista kahviloihin. Kolmannessa kerroksessa ovat muun muassa terveys- ja hyvinvointipalvelut.
www.kauppakeskuskaari.fi
25. Suomalais-venäläinen koulu
Kaarelan Kirjokalliontiellä on vuodesta 1964 toiminut yliopistoon johtava Suomalais-venäläinen koulu. Koulurakennukseen tuli 19 luokkahuonetta ja oppilaita oli aluksi 300. Sittemmin 1990-luvun alussa oppilaita oli jo 700 ja määrä on säilynyt samana.
Aluksi koulun ylläpitäjänä oli kannatusyhdistys, mutta peruskoulu-uudistuksen myötä koulu siirtyi valtiolle 1977. Koululle rakennettiin lisärakennus 1988.
Nykyisin koulu toimii valtakunnallisena venäjän kielen ja kulttuurin oppimiskeskuksena. Oppilaista 77 % on äidinkieleltään suomenkielisiä ja loput venäjänkielisiä.
www.svk-edu.fi
26. Amica-talo
Toimistorakennusten uutta tyyliä edustava ’Amica-talo’ nousi Laulukuja 6:een vuonna 1988. Alusta alkaen talossa on sijainnut Fazer Food Service Oy:n pääkonttori (aikiasemmin nimillä Fazer Catering, Amica, Fazer Amica). Rakennuksessa on toimistotilojen lisäksi noin 1000 m2:n keskuskeittiö, jota hallinnoi Blue Service Partners Oy, joka myös on Fazerin omistama yhtiö.
Aikaisemmin talossa vuokralaisina ovat olleet mm. ISS Palvelut, Valora Trade, Candyking ja Ramboll. Nykyisin kolmikerroksinen, 10 000 m2 käsittävä rakennus on pelkästään eri Fazer-yhtiöiden käytössä. Henkilömäärä on noin 320. Talossa on kaikille avoin henkilöstöravintola.
Katso myös naapuripolkuja:
www.kotikaupunkipolut.fi ja www.kaupunkipolut.fi
Malminkartanon kaupunkipolku
Pohjois-Haagan kotikaupunkipolku
Konalan kotikaupunkipolku
Pitäjänmäen kaupunkipolku
Kaivokselan kaupunkipolku
Myyrmäen kaupunkipolku